tiistai 26. heinäkuuta 2016

Kun äiti uupuu

Äitiii, Enni vie Mimin nuken. Äitiiiiii. Ei kelpaa, myydään minun autonistuin tämä on HUONO!!!  ÄITIIIIIII!!! Tappelua, raivoamista, uhmaa, itkua, monta tuntia päivässä. Ihan normaalia lapsiperheessä, mutta uuvuttavaa vanhemmille.

Noi kaks tyttöä joko riitelee nukeista tai sitten heillä muuten vain myrskyää ihan kokoajan. Tänä aamuna ja satana muunakin isompi huusi 2 tuntia lähes yhtäsoittoa milloin mistäkin. Koko päivä on yhtä saikkinaa, VAIKKA olen johdonmukainen, enkä anna periksi jos huutaa. Meillä kuitenkin sovitellaan ja opetetaan leikkimään yhdessä.

KAIKKI on tuon pienen 3 vuotiaan mielestä väärin. Ulkona ei oo hyvä, sisällä ei oo hyvä, autossa ei oo hyvä.

Onneksi Jarilla alkaa kohta melkein 3 kuukauden loma, kesäloma ja isyysvapaa. Jospa se toisi meille molemmille hieman enemmän omaakin aikaa.

Olen ihan loppu. Mieliala saattaa vetää maahan ihan yllättäen, kun ensin väkisin yrittää pitää itsensä koossa lasten kanssa yksin ollessaan ja kun mies saapuu töistä tai herää yövuoron jäljiltä romahtaa pakka ja väsymys puskee väkisin päälle. Haluaisin viikon mittaselle all inclusive lomalle johonki ulkomaille, jossa ei tarvis pistää tikkua ristiin muun, ku ulos pääsemisen suhteen, valmis pöytä, valmis siivous, kunhan vain olisi. Lepoloma! 

Ei siinä normaalissa elossa lasten kanssa ole mitään, jos heilläkin on hyvä päivä, niin silloin päivät kuluu lepposasti leikkien, mutta huonoja päiviä ja huonoja öitä on etenkin tuolla isommalla ihan liikaa. Ja raivokohtauksiakin satelee tuon tuosta. Voisi melkein luulla meillä asuvan murrosikäisen. Ja se uuvuttaa, että on pakko olla aikuinen,pysyä koossa,olla lähtemättä lasten raivoamiseen mukaan jne. Vaikka joskus kyllä tulee kiukustuttua lopulta ja käskettyä hiljenemään jo. Puran kiukun sitten yksinään ollessani ja mieskin siitä saa valitettavasti osansa.

Eniten väsyttää se, että mulla ei ole ollut puoleen vuoteen vapaata iltaa esimerkiksi nukutuksesta. Se on ihan painajaista, lapset riehuu, 1.5h odotella huoneessa heidän rauhoittumistaan,oli kello mitä hyvänsä. Mimi saa hysteerisen kohtauksen jos edes yritän, että isi veis nukkumaan, vain äiti kelpaa...Äidistä on ihanaa olla tärkeä, mutta joskus olisi kiva päästä vapaalle (esimerkiksi ystävien luo) ilman kokoaikaista huolta lasten heräämisestä yöllä ja huomaamisesta, etten ole kotona. 

Mummolaan tuo isompi ei suostu tällä hetkellä ollenkaan, koska äitiä tulee ikävä ja mitäpä siinä voi tehdä? Ei tuota pientä rakasta sinne voi pakottaakkaan. Mutta olisi kivaa, että vapaata voisi ottaa ihan oikeasti, niin, että isi hoitais kaiken ja äiti sais vain levätä ja nauttia ystävien seurasta.  Jari kyllä hoitais, ei vain kelpaa, koska äiti. Pienempi on taas lunki tyyppi, hänelle kelpais isi, mummola ja mitein vain. Hän katsoo isomman kohtauksia joskus hämmentyneenä ja olisi hauskaa tietää mitä siellä pienessä päässä silloin liikkuu. ;)

En osaa edes sanoin kuvailla kuinka uupunut välillä olen. Joskus tekisi mieli hakea kokoaikatyötä ja laittaa lapset päiväkotiin, ihan vain siksi, että joku muu sais joskus osansa tuosta riehumisesta. Heh.
Ja tuntuu, että olen saanut ryppyjä 20 vuoden edestä tässä 3 vuodessa mitä mulla on takana äitiyttä. Sanoisin, että se ei ole aurinko, tupakka, alkoholi tai mitä näitä nyt on mikä vanhentaa eniten vaan se on äitiys, se pitää ehkä liikunnallisesti nuorena,mutta kasvoilta se saa näyttämään vanhalta. Äitinaama.

Jos olisin rikas palkkaisin au pairin. Olen salaa kateellinen heille joilla on apuna lastenhoitaja kotona. Kodinhoitajakin vois olla ihan kiva.

Ja ei, en myynyt 3 vuotiaani turvaistuinta,vaikka hän niin halusi.

T: Kotiäiti, joka olisi jo valmis töihin.


Ps. Vaikka puhuinkin äitiyden uuvuttavista puolista - en voisi koskaan olla kiitollisempi noista kahdesta täystuhosta. Rakastan heitä enemmän kuin mitään ja siksipä tämä onkin niin rankkaa. 

Ja sanokaa nyt joku, että en oo aina jolla menee hermo? 

torstai 21. heinäkuuta 2016

Kuka idiootti leikkaa itseään saksilla sormesta//Meidän päivä!

Leikkasin tänää pakettia avatessani saksilla palasen sormesta. Juu. Tolloa, mutta vahinkoja sattuu. Sormesta tuli verta, paljon. Ja repäisin sen haavan äskön vielä uudelleen auki, hiuksilla.  

No se oli vaan yksi tapahtuma tänään. Käytiin myös mustikassa, oltiin ulkona, nautittiin lämmöstä (jota ei kyllä mun makuun ollu vieläkään tarpeeksi, hyinen tuuli kyllä vähän kylmäs, ainakin tässä merenrannassa.) :D Mutta kyllä tuolla vaatteet päällä ihan tarkeni. Ja lapset tarkeni polskia tuulen suojassa terassilla altaassa. 

Oltiin kuitenkin lähes tulkoon koko päivä ulkona, joten kyllä siellä ihan kesäistä tänään oli, toivottavasti huomenna lämpenee vielä! Ja toivoisin, että tälle kesälle saatais edes muutama lähemmäs 30 asteen päivä, jotta me tarettais ihan kunnolla rannalle.


Oletko kuullut Kani joka tahtoi nukahtaa kirjasta? Kirjaa voi verrata melkein hypnoosiin, sen pitäisi nukuttaa joka tyyppi . Noo, ainakaan eka iltana meidän nukutus ei sujunut sen paremmin kuin aiemminkaan, Mimi kyllä nukahti vartissa, mutta huusi sen koko vartin, ettei halua kuulla tuota typerää tarinaa. :D Tarina oli kyllä rentouttava, mutta meidän lapset ei omaa keskittymistaitoa. Ehkäpä vielä joskus.  Suosittelen kyllä kokeilemaan, jos vaan lapset jaksaa keskittyä tarinoihin.

Nyt aion ottaa vähän iltapalaa, nostaa jalat sohvalle ja käynnistää Netflixistä Gossip Girlin! Mies meni vielä hetkeksi pihalle jatkamaan aidantekoa, joten mulla on ihan omaa aikaa. Löysin tuon sarjan ihan hiljattain ja koukutuin kyllä täysin, ihanaa aivot narikkaan viidettä.



tiistai 19. heinäkuuta 2016

TREENI/ Ne peppulihakset ja muutos

Tää on ollut pitkä projekti, noin vuosi sitten syyskuussa aloitin sen synnytyksen jälkeen ihan tosissani ja viikottaisiksi treeneiksi tuli noin 4 salitreeniä. Tämän lisäksi olen pyrkinyt syömään vieläkin terveellisemmin sekä puhtaammin, mutta en ole halunnut nipottaa, olen syönyt myös herkkuja (kohtuudella.) jos on tehnyt mieli. On pitkä tie löytää se kultainen keskitie ja hoksata siellä oman pään sisällä, että mikä on se oikea ajatusmalli, se ei ole hikihatussa väkisin vääntäminen, vaan halu tehdä töitä oman terveyden eteen. Tällä hetkellä teen kuntosalitreenin lisäksi muutaman kävelylenkin viikossa, jossa kävelen reipasta tasaista vauhtia noin tunnin verran.  Ja pyrin syömään riittävästi, että saan lihaksia kasvuun. Tällä hetkellä en enää dieettaa. 

Takapuoli on ollut  mun suurin kehityspaikka vyötärölinjan lisäksi ja allaolevasta kuvasta näkeekin hyvin kehityksen. Se on noussut ylemmäs ja kiristynyt ja etenkin vyötärölinja on kaventunut hurjasti. 

Kyykyissä on tapahtunut suurin kehitysaskel, aiemmin mun hartiat ei jaksanu kannatella kuin tangon ja vain vähän painoja. Nyt maksimipainot on noussut 30 kilosta noin 70 kiloon, jolla jaksan tehdä 5-6 toistoa. Jalkatreeniä teen siten, että toisena päivänä teen pidempää sarjaa hieman pienemmillä painoilla ja toisena päivänä niin suurilla painoilla kuin jaksan. 

Kuvat on valitettavasti taas hieman huonolaatuisia, koska mulla on vain tämä surkea rikkinäinen puhelin salilla mukana. :D 


Kuvat on instagramista. @mammamiia.fi nimellä löytyy lisää päivittäisiä kuulumisia tästä projektista, hieman lapsia ja ruokaa ja vaatteita.

torstai 14. heinäkuuta 2016

ILTAPALA

Koko päivä liikenteessä ja syömisetkin jääneet vähän vajavaisiksi, näin kesäisin tuntuu, että syöminen on toissijainen asia ja vasta illalla sitä herää siihen, että ei välttämättä oo kerenny koko päivänä edes ajatella ruokaa.  Joten tein iltapalaksi vähän tuhdimman munakkaan, jotta saa vähän mahantäytettä yöksi. 


4 munaa
Muutama lehti persiljaa
Ruohosipulia
3 kalkkunaleikkelettä
5 kirsikkatomaattia 
Ripaus suolaa


Oli kyllä hyvää. Munakas on vähän semmonen, ettei sitä jaksa joka päivä syödä. Näin harvemmin se on kuitenkin ihan loistosapuskaa, niin aamuisin kuin iltaisinkin. 


Mikäs sun lemppari iltapala on? Vinkit jakoon! 

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Mitä tekisin toisin kolmannen lapsen kanssa?

Ensimmäisen lapsen kanssa kaikki on uutta, sitä lukee jokaikisen ohjeen ja suosituksen ja pyrkii noudattamaan niitä täysin tai melkein, riippuen tilanteesta. Itse olen suurimmaksi osaksi käyttänyt esikoisenkin aikana maalaisjärkeä, mutta toisen lapsen myötä usko omaan itseen vahvistui entisestään.

Toisen lapsen kanssa sitä vähän höllää, kun kaikki ei ole enää niin uutta ja antaa maalaisjärjellekkin tilaa tulla kuvioihin. Toisen lapsen jälkeen moni esikoisen vauva-ajalta tuttu hömpötys tuntuu ihan naurettavalta. Tuntuu, että miksi sitä tuonkin asian teki niin kamalan vaikeasti, kun ihan yhtähyvin sen olisi voinut tehdä toisellakin tavalla, ilman, että siitä koituu lapselle mitään haittaa. 


Kun ekaa lasta silittelee yökaudet, haluaa toisen kanssa tehdä alusta saakka niin, että hän oppisi nukahtamaan itse. Sitä korjaa asioita joita oppi ekan kanssa ja yrittää nyt toimia järkevämmin,mutta kuten sanotaan: Lapset kasvattavat vanhempiaan, näin tapahtuu ihan jokaisen lapsen kohdalla. Sitä oppii uutta jokaisen vauvan jälkeen. Eikä vielä toisenkaan lapsen kanssa osu kaikessa nappiin, vaan tulee paljon tilanteita, joista ajattelee sitten jälkikäteen, että tämän ainakin tekisin toisin jos vielä yhden mahdollisuuden saisin.  Toisaalta taas lapsesta ei voi koskaan tietää, jos hän onkin kipeä ja tarvitsee sitä silitystä. Joten tässäkin täytyy jokatapauksessa mennä tilanteen mukaan. 

No mitäs ne asiat sitten ovat omalla kohdallani?

-Opettaisin lapsen nukahtamaan alusta saakka ihan itse omaan sänkyyn, kun on ensin silitelty/luettu satu sylissä. Enkä jäisi huoneeseen odottamaan nukahtamista. (Yhä edelleen joudun tunnin kökkimään tyttöjen huoneessa joka ilta)

-Imettäisin pidempään, se on niiin lyhyt aika ja vaikka kaikki vastustaa, oksennus lentää ja mitä nyt muita ongelmia olikaan, niin yrittäisin päästä edes sen 2 kk pidemmälle, jotta 6kk täysimetystä tulisi täyteen. Silloin se tuntuu raastavan pitkältä ajalta keskellä väsymystä ja ongelmia, mutta jälkikäteen tuntuu, että se olisi ollut häviävän pieni aika. 

-Välittäisin vielä vähemmän muiden mielipiteistä. Eli tekisin asiat juuri niinkuin näen parhaaksi välittämättä muiden mielipiteistä. Opin hieman tähän jo toisen vauvan aikana. 

-Panostaisin muutamaan yhteensopivaan vaatekertaan. (Tytöillä on ihan liiikaa vaatteita.)  Ja tästä postauksesta inspiroituneena kävin juuri siivoamassa heidän vaatekaappinsa, keräten sieltä 3 ruokakassillista epäsopivia tai kuluneita vaatteita ja sellaisia joita ei tule käytettyä. 

-Luottaisin vielä enemmän itseeni.

- Ja ennen kaikkea ottaisin vielä rennommin, lapset kasvavat hirvittävän nopeaa ja kohta tulee aika, kun he eivät vaadi sinulta mitään muuta kuin rahaa. :D 


Mitä sä tekisit toisin jos vielä saisit yhden lapsen? Mitä jokainen uusi lapsi sinulle opetti? 

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Töihin paluu

19.5.2013 Ensimmäinen äitiyslomapäivä. Hellettä 25 astetta. Pitkä, ihana vapaa on alkanut. Mielessä jännitys, ilo ja onni. Jännittää tuleva esikoinen ja samalla ilo kutittelee vatsanpohjaa, vapauden tunne, vähän ennenkuin kaikki muuttuu. 

eka äippälomapäivä


Reilu 2 kuukautta vapaata kesää ja koitti kaunis aurinkoinen päivä, esikoisemme päätti syntyä maailmaan. Koko elämä heitti kuperkeikkaa ja kaikki muuttui. Pian syntyi kuopus ja aika kului niin nopeaa, ettei töihin paluuta edes kerennyt miettiä tai kaivata.

Nyt, kun en vielä saanut opiskelupaikkaa päätin soitella töihin josko palaisin osa-aikaiseksi syyskuusta lähtien. Pienten järjestelyiden jälkeen asia oli sovittu ja kertyneiden kesälomien pidon jälkeen palaan töihin viiden tunnin viikkosopparilla. Halusin aloittaa työskentelyn vähillä tunneilla, jotta saan vielä nauttia pienistä lapsista ja ei tarvitse varata päiväkotipaikkaa, mutta kuitenkin hieman lisätuloja ja omaa rahaa.  Tulot ei tietenkään hirvittävästi per kuukausi nouse, mutta kuitenkin sen verran, että voi itsekkin maksella jo jotain talouden laskuja ja lainaakin.


Elämähän nyt ei vieläkään muutu miksikään urakiiturielämäksi, mutta kuitenkin hieman muutakin kuin kotona oloa.

Ehkäpä pehmittynyt pääkin saa uutta sisältöä ja ainakin paljon enemmän ihmiskontakteja. ;) Ensi keväänä sitten taas uusi haku opiskelupaikkoihin, ehkä sekin on parempi, kun tytötkin ovat ensi syksynä jo paljon isompia, kerkeää keskittymäänkin siihen opiskeluun. Joten mut näkee sitten taas syksystä alkaen Cittarissa. 

Jännittää kyllä niin paljon. Tuntuu tosi hullulta palata töihin 3 vuoden tauon jälkeen, ihan ku ei olis koskaan ollutkaan töissä. Jo pelkästään valtavat määrät ihmisiä pelottaa, vaikka se on samaan aikaan tosi ihanaa. Ja voi, että nautin aikuisille ihmisille puhumisesta. 






PALJON ONNEA VAAN 3 VUOTIAS!



































Synttärit on juhlittu ja vieraita riitti taas. Kakkujakin jäi vielä tämän päivän vieraille ja synttärisankari sai hurjan määrän piirustusvälineitä. Tulihan sieltä myös kampauspää ja muumilaiva. Jättimäinen parkkitalo oli Ennin mielestä hänen liukumäkensä. Lähes 10 päinen lapsijoukko laski mäkeä, kiikku ja pomppi trampoliinilla. Huikea päivä takana ja illalla sänkyihin nukahti kaksi onnellista pikkutyttöä.

Vieraiden poistuessa Mimi kysäisi "Miksi kaikki lähtee pois?" Hän olisi mielellään varmaan kestinnyt siis vieraita vielä kauemminkin.

Äidin oma 3 vuotias.  


Tarjottavana juhlissa oli:


2 voileipäkakkua (kinkkusalami täytekakku)
Mansikkatäytekakku (Mansikkahilloa, kermavaahtoa, päällä sokerimassa ja mansikoita)
Pätkisjuustokakku 
Jäätelöä (jotka unohdin kyllä pakkaseen.)
Kanapiirakkaa
Kanalla täytettyjä coctailtortilloja
Keksiä, karkkia, sipsiä, suolakeksejä
Limsaa, makuvichyä, kahvia, teetä,trippimehuja


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...